Faktaa

Teuraseläinten tuskien taival

Kuvauksia hevoskuljetuksista

Kuvamateriaalia

Eläinkuljetuksista on säädetty laki ja me suomalaiset olemme tottuneet siihen, että lakia on noudatettava. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole: viimeisimmät todisteet hevoskuljetusten raakuudesta EU-rajojen sisäpuolella nostivat pintaan järkytyksen ihmisten piittaamattomuudesta - eläinten hyvinvoinnista ei välitetä eikä lakipykäliä edes yritetä noudattaa. Koska me olemme osa EU:ta, nämä rikokset koskevat meitä jokaista.

Neuvoston asetus N:o 1/2005 säätää asetuksissaan muun muassa seuraavaa:

“Kuljettajien ja hoitajien pätevyydestä on oltava todistukset (11 artikla)”
“Kuljetusväline on oltava tarkistettu ja hyväksytty koskien pitkiä kuljetuksia (7 artikla)”

Asetuksen 3. artikla määrää, että…

- eläimiä ei saa kuljettaa tai kuljetuttaa siten että niille voi aiheutua vammoja tai turhaa kärsimystä.

- eläinten on oltava kuljetuskuntoisia. Mm. tiineenä olevaa naarasta, jonka kantoajasta vähintään 90 % on kulunut, ei saa kuljettaa, kuten ei myös vastasyntynyttä nisäkästä, jonka napa ei ole täysin parantunut. Edelleen loukkaantunutta eläintä ei saa kuljettaa kuin eläinlääkärin valvonnassa hoitoa tai diagnoosia varten.( Asetuksen liite 1, I luku)
- kuljetusvälineet ovat sellaisia, että taataan eläinten turvallinen kuljetus

-eläimille varataan niiden kokoon ja kuljetusmatkan kestoon nähden lattia-alaltaan ja korkeussuunnassa riittävä tila

Lisäksi asetuksen mukaan:

“Kuormauksen tai purkamisen kestäessä yli 4 tuntia, on hyväksytyn eläinlääkärin valvottava toimia, ja on toteutettava erityisiä varotoimia sen varmistamiseksi että eläinten hyvinvointi turvataan näiden toimien aikana.” (Asetuksen liite 1, III luku, kuljetuskäytännöt)

”Kotieläiminä pidettäviä hevoseläimiä saadaan kuljettaa enintään 24 tuntia. Kuljetusmatkan aikana niitä on juotettava ja tarvittaessa ruokittava kahdeksan tunnin välein. Jäsenvaltiot voivat määrätä myös tietyin edellytyksin kahdeksan tunnin enimmäismatka-ajan jota ei voi pidentää. (V luku, 1.9)”

Myös kuljetuksiin tarkoitettu tila on laissa määritelty, samoin eläinten kiinnityksestä on omat säädökset. Esim. hevoset on kuljetettava yksittäisissä pilttuissa ja kaikille eläimille on turvattava esteetön vedensaanti pitkissä kuljetuksissa. (VI luku)

Eläinten käsittely, luku III, kohta 1.8, kieltää eläinten lyömisen, potkimisen, ja monen muunlaisen tuskaa aiheuttavan käsittelyn.

Myös rikkomuksista on omat säädökset 26. artiklassa.

Asetuksen viimeisellä sivulla sanotaan: ” Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.”

Paperilla vaikuttaa siis hyvältä, mutta mikä onkaan todellisuus?

Sine Lanse
Minna Vitikainen